Enää vain neljä yötä ennen matkaa, enkä enää meinaa pysyä nahoissani! Olen halunnut Kanadaan noin 10-vuotiaasta lähtien ja nyt on vihdoin lähtöaika käsillä! Kuuntelen koko ajan Adam Lambertia, olen nyt Lauran ansiosta jotenkin liittänyt nuo kaksi asiaa toisiinsa niin, että jos innostus meinaa yltyä kestämättömäksi, Adamin biisit rauhoittaa :D Olen pakannutkin jo aika paljon, pitää tänään laittaa pyykkikone pyörimään ja pestä loputkin matkalle tulevat vaatteet.

Tekis mieli juosta Helsinkiin ja takas ihan vaan siitä ilosta, että olen oikeasti lähdössä. Mulla on liputkin jo käsissä, niin että vaikka mitä tulis, pääsen lähtemään.

Tänään tehtiin kunnon siivous Mikon kanssa, niin että nyt kämppä on siisti ja puhdas. Koirat näyttää ottaneen sen rankimmin, ne oli koko ajan seuraamassa tarkasti sivusta mitä me tehtiin, ja heti kun siivous valmistui, molemmat kaatui ihan tasarahoina lattioille nukkumaan :D Ilmeisesti työnjohtajana toimiminen on niin vastuullista puuhaa, että energia loppuu ihan kokonaan.

Ens yön olen yksin, mutta kun Mikko tulee huomenna kotiin, teen ylläriruoan lisäksi myös pannukakkua, jonka kaveriksi saa mansikkahilloa tai vaahterasiirappia. Tai vaikka molempia ;) Mulla on sellainen olo, että tekee mieli hemmotella tuo kultaseni ihan piloille, on se vaan niin ihana. Ja tuntuu niin kivalta, kun on joku, jolle voi tehdä ruokaa ja josta pitää huolta.