Lueskelin äsken erinäisten amatöörikirjoittajien tekstejä ja huomasin, että lähes jokaisen voi sisällyttää jompaankumpaan kahdesta luokasta:

1. Kirjoittajalla on pakkomielle tehdä jotain mystistä, tekotaiteellista paskaa, jossa lukijalle ei kerrota kaikkea vaan asioita on pääteltävä itse. Ominaista on se, että teksti on hyvin melankolista ja synkkää ja kirjoittaja kokee olevansa kovinkin tärkeä. Lopputulos on yleensä se, että a) teksti on hyvin sekavaa eikä kerro niin paljon, että kiinnostus heräisi ja joidenkin asioiden kertomattajättäminen oikeasti toimisi b) teksti hyppii niin pahasti että sekin aiheuttaa sekavuutta c) tekstistä kuultaa läpi kirjoittajan pakottava tarve olla jotenkin erikoinen ja ihmeellinen, hän ei siis kirjoita luontevaa tekstiä vaan yrittää liikaa ja d) kyllästyn saman tien ja heitän tekstin nurkkaan, koska en jaksa tuhlata aikaani sen lukemiseen.

2. Kirjoittaja ei osaa yhtään katsoa tekstiään sillä silmällä, kertooko joka ikisen asian puhki. Mitään ei jätetä lukijan arvattavaksi, mitään ei tarvitse lukea rivien välistä, henkilöihin ei herää minkäänlaista mielenkiintoa, teksti on täysin yhdentekevä. Lopputuloksena tässä on a) teksti on äärimmäisen pitkäveteistä luettavaa b) tulee sellainen olo, että kirjoittajalle voisi ehkä sopia paremmin jokin muu harrastus, jollei hän ole valmis oikeasti kehittämään itseään ja kuuntelemaan kritiikkiä c) pitkästyn kuoliaaksi jo kymmenennen rivin kohdalla ja käytän tekstin mieluummin vaikka saunan sytykkeenä kuin lukemisena.

Jonkinlainen kultainen keskitie on siis tuossakin se hyvä asia. Pännii vaan, kun olisi niin mielellään lukenut hyviä tekstejä, mutta tällä kertaa kävi niin, ettei löytynyt kuin yksi loistava ja yksi ihan ok.

Olen muuten yrittänyt löytää lisää blogeja joita voisin lueskella silloin kun on tylsää, mutta joko kaikki bloggaajat ovat uskomattoman tylsää porukkaa tai sitten he ovat vain niin huonoja tekemään kuvauksia blogeistaan, etteivät saa ainakaan minua kiinnostumaan. Oli miten oli, en ole löytänyt yhtäkään uutta blogia ajanvietteekseni. Itse olen ratkaissut kuvausongelmani sillä, etten kuvaile itseäni. Sivupalkissa on sen verran tietoa minusta, mitä nyt jaksoin laittaa, mutta vihaan esittelytekstejä tyyliin "Olen tällainen ihan tavallinen 20-vuotias tyttönen, joka asuu poikaystävänsä kanssa. Meillä majailee myös kaksi koiruutta ja pari marsua. Tähän blogiin kirjoittelen kaikkea maan ja taivaan väliltä. Jättäkää viestejä vieraskirjaani :)" Sinä päivänä, kun esittelen jossain itseni noin ällöttävällä tavalla, olen varmaan valmis ampumaan itseni. Ei kun ei sittenkään. En alentuisi tuollaiseen edes silloin. Tuo esittely kertoo ihmisestä vain sen, että hänen blogiaan ei kannata lukea, koska hän ei saa puristettua itsestään kiinnostavaa asiaa edes esittelyn verran. Olen itse laittanut pari seikkaa tuonne sivuun, mutta jättänyt jokaisen turhan sanan pois. Jos joku jättää blogini lukematta koska ei tiedä mitä tässä on, niin mitä siitä? En minä tienaa mitään siitä, että blogillani on tietty määrä lukijoita. Joka sattuu löytämään blogini ja pitää kirjoitustyylistäni, se lukee ;)

Nyt, kun olen kätevästi saanut purettua mieltäni, voin selittää jotain vähän hauskempaa (en ajatellut ihan koko aikaa valittaa...) Käytiin tänään Mikon isovanhempien luona pääsiäislounaalla, ja lammas oli kyllä ihan mielettömän hyvää! Lisäks kuultiin kaikkia hauskoja/jänniä tarinoita ja vaihdeltiin muuten vaan kuulumisia :) Huominen ollaan ihan vaan kotona, sunnuntaina mennään kai iskän ja maanantaina Mikon mummin luokse.

Tasan kaksi viikkoa, niin Ponio tulee. Uskomatonta, että ollaan jo kuuden viikon ajan seurattu joka päivä sen elämää :) Tosin kuten Mikko sanoi, niin vielä uskomattomampaa on se, että me ostettiin koira 2 viikkoa sen jälkeen kun oltiin muutettu yhteen x)

Tänään on välipäivä geologiasta. En tule ihan saamaan urakkaa valmiiksi ennen Ponion tuloa, mutta ei se mitään, ei nyt ole mitään päiväntarkkaa aikataulua.