Tänään näin Ponion ensimmäisen kerran. Matkustin junalla katsomaan sitä ja maksoin samalla varausmaksun. En ole ehkä koskaan nähnyt mitään niin pientä ja avutonta, Ponio mahtui vielä kämmenelle ja oli niin söötti, että oli vaikea uskoa, että saamme sen kuuden viikon päästä kotiin ja siitä kasvaa oikea koira :) <3 Nyt pääsin myös ensimmäisen kerran näkemään oikean kyljen värityksen, ja siinäpä onkin valkoisella pohjalla musta sydäntä muistuttava kuvio. Kun turkki kasvaa täyteen mittaansa, kuviota ei enää näy, mutta tässä vaiheessa sen näkee selvästi.

Ponion äiti oli erittäin kiltti ja hellyydenkipeä papillon, joka muistutti käytökseltään suuresti Seraa sellaisina hetkinä, kun Sera on rauhallinen. Ilmeisesti Ponion äitikin on aina ollut tosi aktiivinen kuten Serakin yleensä, mutta hyvä että rauhallisiakin hetkiä tulee :)

Perjantaina muuten ostin Poniolle ja Seralle jo yhteiseksi odottamaan samanlaisen pallon, jollainen Seralla oli pentuaikoinaan. Alkuperäinen pallo on kadonnut jonnekin, mutta Sera leikki sillä katoamiseen asti aina, ja se oli hyvä lelu siitä, että kun Seralla vaihtuivat maitohampaat oikeisiin, pallon pystyi aina laittamaan pakkaseen viilentymään niin, että sen pureskelu sitten lievitti ikenien kutinaa. Nyt sitten toin pallon kotiin olkalaukussani ja jätin laukkuni lattialle. Kului ehkä kymmenen minuuttia, ennen kuin Sera, joka ei yleensä koskaan pengo laukkuani, oli jo ottanut pallon itselleen. Pahoitellen otin lelun siltä pois ja sanoin, että sen saa takaisin vähän myöhemmin ;)

Sitten muuta... Olemme pelanneet kaksi erää Dominionia sitten viime postaukseni ja olen voittanut molemmilla kerroilla. Hovin juonet on mun mielestä ehkä vielä parempi kuin Valtakunta, mutta makunsa tietysti kullakin.