Laskeskelin just äsken jäljellä olevaa tekstimäärää ja huomasin, et jos vaan pysyn aikataulussa, saatan hyvinkin olla 17 päivässä valmis. Sitten jääkin aika ruhtinaallisesti aikaa kerrata asioita. Tavoite olisi nyt se, että saan kaiken luettua ennen kuin Ponio tulee, koska sitten ei tarvitse keskittyä niin paljon ihan uuteen asiaan, kun kuitenkin jaloissa pyörii pieni pentu johon kaikki huomio menee :)

Loistava homma!

Lisäksi olen saanut tehtyä hauskoja pikku käsityöjuttuja, joista en voi vielä paljastaa mitä ne ovat, koska ne menevät synttärilahjoiksi ja ehkä yksi Christinelle lahjaksi. Otan niistä kuitenkin valokuvat ennen kuin annan ne pois, ja ties vaikka laittaisin niitä kuvia tännekin.

Nyt taidan kokeilla, josko saisin kirjoitettua DFA:ta hieman eteenpäin. Alku on siis tehty ja mielessä on pieni pätkä suoraa jatkoa siihen, joten voisin vaikka yrittää siirtää ajatukseni paperille (tai oikeastaan koneelle). Ja ehkä kohta jatkan geologian lukemista, nyt on jotenkin sellainen fiilis että tekisi mieli lukea kaikki loppuun kerralla, tuntuu vaan niin hyvältä kun tietää, että on täysin aikataulussa, on sisäistänyt asioita ihan mukavasti ja kunniakas loppu suurimmalle pänttäämiselle odottaa samassa kohtaa kuin Ponion tulo (eli ihan pian). Sain jo luettua tän päivän osuuden, mutta polttelee kovasti oppia lisää. En ole koskaan ollut opiskelusta niin innostunut kuin nyt, ja mitä enemmän saan aikaan, sitä parempi mieli ja itseluottamus mulle tulee.

5 asiaa joiden ansiosta tänään on itsetunto korkealla:

1. Geologian opiskelu sujuu loistavasti, suorastaan rakastan lukea sitä, tuntuu että olen vihdoin löytänyt itselleni oman tien. Opin asioita helposti. Lukeminen ei ole vielä kertaakaan tuottanut ongelmia, heti kun termit alkoivat tuntua tutummilta, teksti alkoi olla kevyttä luettavaa. En ole kuka tahansa, olen tuleva geologi. Tiedän sen.

2. Olen valmistautunut Ponion tuloon lukemalla kirjoja, nettiä, omaksumalla Victoria Stilwellin oppeja, kouluttamalla Seraa menestyksekkäästi, kyselemällä kasvattajalta, muodostamalla käsityksen siitä, että Ponio todella asuu meidän kanssamme koko ikänsä eli todennäköisesti noin 15 vuotta. Tunnen olevani täysin valmis. Ihan kuin olisi adoptoimassa lasta, mutta tämä tuntuu paljon paremmalta minulle. Olen oikeassa paikassa.

3. Mikon kanssa meillä on loistavat välit, pystytään edelleen puhumaan toisillemme kaikesta ja selvittämään asiamme ilman turhia riitoja. Luulin, etten ole oikea ihminen seurustelemaan, mutta se käsitys on muuttunut totaalisesti. En vaihtaisi asemaani mihinkään.

4. DFA:n kirjoittaminen tuntuu niin vapauttavalta, ettei sitä voi sanoin kuvailla. Kerrankin saa sekoitella kliseitä keskenään niin, että saa niistä aikaan jotain ihan uutta. Kirjoituskurssilta tuli maanantainakin loistavaa palautetta, ja yhden tyypin kateellinen sönkötys ei mielialaani laskenut. Tiedän osaavani kirjoittaa ja olen aika hemmetin ylpeä siitä.

5. Rakastan leipoa erilaisia leivonnaisia ja olen aika hyvä siinä. Eilen kokeilin yhtä uutta reseptiä, ja tuli heti mieleen ideoita, jolla siitä saisi vielä parempaa. En ole pitkään aikaan tehnyt mitään erityistä, mutta nyt innostuin. Ja kun meillä ei tällä hetkellä ole kovin toimivaa paistinpannua ja halpisuunivuoka hajosi, ei kovin erikoisia ruokiakaan voi laittaa... Leivontatarvikkeita sen sijaan riittää ja kaksi erilaista vuokaa ovat aika käteviä molemmat.

Tulipahan taas kehuttua itseä oikein kunnolla, mut nyt on sellainen fiilis, että jos joku yrittäisi jollain keinolla pahoittaa mun mieltäni, mä todennäköisesti vain iskisin sille jauhot suuhun ja unohtaisin sitten koko jutun.

17 päivää lukemista. 17 tai 16 yötä Ponion tuloon.

Loistavaa, ei voi muuta sanoa.