Päätinpä pitkästä aikaa taas kirjoittaa tännekin jotain. Olen vaihteeksi sellaisessa kirjoitusvireessä, etten pysty ajattelemaan mitään muuten kuin sormet näppiksellä. Eilen siis alkoi NaNoWriMo ja nyt on jo jotain 4000 sanaa koossa, tänään en ole vielä erityisemmin kirjoittanut. Ja siitä kirjasta...

No, sanotaanko vaikka niin, että tyyppi, jonka oli tarkoitus olla jonkin sortin "pahis"/ikävä tyyppi, on nyt yksi mun lemppareista. Olen ihan in lööv siihen. Enkä siis millään romanttisella tavalla, mutta haluaisin vaan kirjoittaa ja kirjoittaa siitä, vaikka sen oli tarkoitus pysyä enemmänkin sivuhenkilönä. Lisäksi tein heti eilen radikaaleja muutoksia suunnitelmiini, lisäsin muutaman hauskan henkilön ja aloin heti tuntea, että kirjasta tulee ainakin just mun tyyliseni.

Tänään istuin vajaat pari tuntia BL:ssa enkä jaksanut oikeastaan puhua tai edes keskittyä, piirtelin vain sokkona kaikenlaisia hauskoja töherryksiä kirjaani. Ajatukset vaelsivat Fentonissa, Kanessa ja muissa sen sijaan, että olisin viitsinyt miettiä niitä asioita, joihin oli tarkoitus keskittyä.

Odottelen tällä hetkellä kahta pakettia Englannista. Toisen etenemisestä en tiedä hirveästi mitään, mutta sieltä on tulossa kaksi ihanaa fiftarimekkoa sen kunniaksi, että kaupassa oli hyvä alennus. Toisessa paketissa on upea vyö, shortsit jollaisia olen himoinnut jo pitkään ja reiteen asti ulottuvat sukat. Lisää vaatteita... Jei, kohta tarvitaan isompi asunto ihan vaan sen takia, että tarvitsen kunnon vaatekomeron :D

Poniolla alkaa oikeasti olla jo enemmän vaatteita kuin Mikolla. Olemme todenneet sen ihan faktaksi... Nyt Poniolla on loimia vaikka muille jakaa, t-paita, huppari, kylpytakki, sadetakki, toppatakki... Ja baskeri, tosin sitä se ei kyllä joudu käyttämään, se tuli nimittäin vain yhden loimen mukana ;) Lisäksi olen ostellut jo muutaman joululahjan koirille. Muuten se ei olisi niin tärkeää, mutta Ponio hajottaa leluja siihen malliin, että joulupaketeista on hyvä löytyä useampia leluja. Vielä puuttuu joku kiva namipaketti, Sera ainakin arvostaa kovasti, jos saa jouluna jonkun hyvän herkun. Tuntuu ihan kuin ostaisi lapsille lahjoja, tosin Ponio nyt onkin aika lapsi, se rakastaa sitä kun joku avaa lahjapakkausta ja yrittää heti tunkea väliin avaamaan sen itse.

Geologia tuntuu just oikealta alalta mulle. En ole opiskelustakaan kai kirjoittanut mitään tänne... Kaikki on lähtenyt etenemään ihan hyvin ja voimat ovat suurin piirtein riittäneet, mitä nyt yhdessä vaiheessa oli "minor problems" oman tyhmyyteni takia. Nyt kuitenkin kaikki menee taas hienosti ja tunnen olevani opiskelemassa just sitä, mitä eniten haluan. En tosin ole viettänyt mitenkään "hurjaa opiskelijaelämää" ryyppäämällä ja rellestämällä, mieluummin säästän ne rahat vaikka siihen, että pääsisin taas ens kesänä Montrealiin... tai talvella Lontooseen, Dubliniin tai kenties Berliiniin. Tuntuu niin idioottimaiselta ajatella, että oikeasti juhlisi joka toinen ilta. Sopii jollekulle muulle, ei allekirjoittaneelle!

Ehkä lähden tässä välissä katselemaan, löytyiskö jostain Picken yhteystietoja. Olisi kiva jos saisin ne hankittua.

Päivän suuria pohdintoja: olen huomannut, että ääripäät usein viehättävät minua. Tänään tuli mietittyä sitä, että toisaalta pidän vähäeleisyydestä, kuten esim. Hurtsin esiintymistyyli tai Coenin veljesten leffat (joista Menetetty maa on ehdoton suosikkini), mutta toisaalta taas erittäin teatraalinen ja revitelty tyyli kuten Adam Lambert tai Frank'n'Furter saavat minut innostumaan.

Toisekseen pohdin sitä, miten olen aina kaikkein onnellisin shoppailureissun jälkeen silloin, jos olen ostanut CD-levyn. Vaatteet tai mikään muukaan ei vaan herätä samanlaisia tuntemuksia, ja siksi musta ei koskaan saisi kunnollista Spotifyn käyttäjää. Kuuntelen musaa netistä tasan siihen asti että saan sen hankittua levyllä, ja siinä matkalla ehtii joukosta karsiutua kaikki ne, joiden levyt ei oikeasti ole ostamisen arvoisia.

Lisäksi liitän eri tapahtumat elämässäni hyvin vahvasti musiikkiin. Tietty biisi muistuttaa tietystä tilanteesta, ja pystyn muistamaan jo ensi tahdeilla useinkin koko tilanteen valokuvamaisen tarkasti. Jos kaipaan ylipäänsä vaan hyvää ja huoletonta tunnetilaa irti todellisuudesta, kuuntelen trancea, mutta muulloin en sitä niin paljon soita.

Olin eilen taas zumbassa ja tein liikkeet ainakin kunnolla, koska tänään on kyllä kroppa melkoisen kipeä! Ja kahden tunnin päästä alkaa kuntonyrkkeily ;) Huomenna on eka päivä yliopistoa. Ylitin tällä kertaa itseni ja päätin vasta eilen, mitä laitan päälleni huomenna. Yleensä mietin tällaiset jutut jo viikkoja etukäteen. No, tällä hetkellä olen enemmän innoissani kuin jännittynyt siitä, että koulu alkaa... Saa nähdä, mitä mieltä olen sitten kun näen millaista siellä todella on!

Pakko kyllä sanoa, etten ymmärrä ihmisiä, jotka laihduttavat pelkästään muuttamalla ruokavaliota. Hei pällit, mihin unohtui liikunta? Ymmärrän kyllä jos ei siihen terveydellisistä syistä pysty, mutta esimerkiksi karppaus tuntuu monille tarkoittavan, ettei tarvitse liikkua ollenkaan. Hmm, tietysti sillä saa kivan lihaksettoman kropan, kun ottaa kaikki hiilarit pois :P Ruman näköistä silti. Itsellä on ainakin koko ajan vaan parempi ja energisempi olo, kun liikkuu enemmän kuin ennen. Ja alkaa se pikku hiljaa näkyä kropassakin.

Nyt meen pakkaileen nyrkkeilykamoja. Sommoro o/

Tänään nousin aikaisin ylös ja kävin taas lääkärissä yhdessä haastattelussa, jonka seurauksena mut otetaan erääseen ryhmään, jossa mä olen kuulemma hyvä esimerkki siitä, kuinka hyvin ihminen voi pärjätä tällaisten juttujen kanssa :) Piristi mieltä kummasti aloittaa päivä sellaisella. Ja itse asiassa en tiedä, haluaisinko edes olla "normaali", pidän itsestäni sellaisena kuin nyt olen. Mieliala on eiliseen verrattuna loistava (melekosta hyppimistä taas).

Olen saanut Sidekick Sanctuaryn henkilöitä ja tarinaa huimasti syvennettyä, nyt alkaa jo kehittyä oikeasti hienoja pohjavireitä tarinalle. Kaikki ei ole ollenkaan niin yksiselitteistä kuin miltä näyttää :) Pitää myös alkaa tutkia, mistä saisin pohjamateriaalia marraskuun Nanoa varten. Pitänee alkaa tutkia kaikkia kammottavimpia juorusivustoja netistä, mutta toivottavasti haluamistani aiheista löytyy myös kirjoja, siis jotain ihan tutkittua materiaalia. Tarvitsen siis tietoa mm. paparazzeista.

En tiedä olenko jo kirjoittanut tästä aiheesta, mutta olen nyt reilun puoden vuoden ajan päässyt vertailemaan eroja bussimatkustajien käytöksessä Helsingissä ja Espoossa. Havaintoni ovat vahvistaneet käsitystäni siitä, että stadilaiset ovat huonokäytöksisiä idiootteja (ja kyllä, olen asunut 17 vuotta Helsingin keskustassa enkä todellakaan ole siitä kovin ylpeä). Bussiin tullessa espoolaiset tervehtivät kuskia, helsinkiläiset eivät. Bussista poistuessa Espoossa usein kiitetään kuskia, helsinkiläiset vain lähtevät ulos sanomatta sanaakaan. Joo-o, tokihan on ihan liian vaikeaa sanoa yhteensä kaksi sanaa ja ehkä jopa väläyttää kuskille hymy samalla kun astuu bussiin. Joskus en itsekään muista kiittää, mutta tervehtiä muistan joka kerta. Kuuluu kyllä alkeellisimpiin käytöstapoihin tuo.

Voisin kohta kirjoittaa kirjan siitä, mitä kaikkia asioita inhoan Helsingissä ja mitkä ovat Espoossa paremmin. Jos joku on täsmälleen toista mieltä kanssani siitä, kumpi noista on parempi, niin se sopii. Jokaisella on makunsa. Mä en kuitenkaan ihan heti halua mennä Helsinkiin edes muutamaksi tunniksi, inhoan siellä käymistä. Ensi viikosta lähtien menen tosin lähes joka päivä Kumpulaan, mutta onneksi viikonloppuisin voin pysytellä turvallisesti kaupunginrajojen ulkopuolella :P

Ensi viikolla alkaa myös kuntonyrkkeily ja keskivartalotreeni. Tietenkin sen lisäksi on myös zumbaa, joka on kyllä hauskinta ikinä <3

Taas melkoinen mielialanmuutos eiliseen, tosin nyt siihen on taas syytäkin. Itse asiassa useampiakin, mutta koska asiaan liittyy mm. erinäisiä ihmisiä, en viitsi sitä tarkemmin valottaa.

Koko päivän on ketuttanut kaikki, ja piti monta tuntia pakottaa itseä lähtemään kauppaan, koska tiesin, että pitäisi käydä Prismassa, ja inhoan kävellä siellä, kun kaikki on miljoonan kilometrin päässä toisistaan. Noh, sain sitten kaikki ostokset tehtyä, mutta kassalla myyjä alkoi tuijottaa mun korttia jotenkin epäluuloisena ja halusi _soittaa_ jonnekin. Ei se ketään kai saanut kiinni sillä puhelimella ja antoi sitten sen kortin mulle takaisin ihan normaalisti, mutta koska olin jo valmiiks huonolla tuulella ja olisin halunnut lähteä, tuntui siltä et halusin vaan huutaa sille että "hei, etkö ole ennen Mastercard Goldia nähnyt? Luuletko ettei mulla ole rahaa? Kuule, sulla ei taida olla aavistustakaan mikä luottoraja noissa korteissa on, ja sitä paitsi löytyy multa lompakosta euroja, ja saattaa siellä vielä olla aika paljon Kanadan dollareita ja Englannin puntiakin, jos ei oma valuutta kelpaa!"

En kuitenkaan sanonut mitään. Ei se ole kassatädin syy että mulla on huono päivä. Tuntuu vaan niin typerältä kun on pitänyt Kanadassa joka kaupassa hoitaa kaikki niin monimutkaisesti koska mulla on ulkomainen luottokortti, enkä jaksais vielä Suomessakin alkaa odotella kaupan kassalla, kun selkään sattuu ihan vietävästi ja olo on muutenkin kurja.

No joo, sain hampurilaisainekset ostettua ja tänään päästään testailemaan uusia autenttisia jenkkikastikkeita kotonatehtyjen hamppareiden kaveriksi :) Salaatin tietysti unohdin, mutta jotenkin mulla on sellainen olo, etten tässä mielentilassa lähde sitä ihan heti hakemaan.

Siivotakin mun pitäis, mutta se on pakko siirtää huomiselle, koska selkä on niin jäykkä, ettei paljoa viitsi kumarrella. Muussa tapauksessa saan kohta odottaa, että kello tulee puol kakstoista ja Mikko tulee töistä nostamaan mut ylös lattialta -.-

Nyt tutkimaan, löytyiskö YouTubesta jotain hyvää animesarjaa, jota vois kattoa niin, että fiilis paranis. Ja toisaalta jos sais selkää verryteltyä edes vähän, vois mennä keittämään teetä, mieliala nousis ja sais ehkä jotain hyödyllistä tehtyä. Ei sitä tiiä.

OIen nyt siis ollut jo muutaman päivän Suomessa Kanadan-matkani jälkeen. Montreal oli ihan mahtava kaupunki ja Torontokin oikein mukava, ja ne ihmiset!! Ei vitsi, missään ei kyllä ole niin mukavaa porukkaa. Ainoastaan yksi outo tapaus löytyi koko reissun aikana :D

Pääsin näkemään paljon muutakin, esimerkiksi Niagaran putoukset ja Bellevillen. Kuvia kertyi reilussa viikossa 500 ja matkalaukku oli paluumatkalla hyvin, hyvin täynnä vaikka se menomatkalla oli lähes tyhjä. Toronton hotellin katolla oli ihana jacuzzi, jonka porealtaassa tuli lojuttua useampaan kertaan, vielä lähtöpäivänäkin ennen kuin ajettiin pienellä limusiinilla lentokentälle loungeen juomaan aitoa shampanjaa. Heh, kunnon luksusta :)

Tuntuu, että kertoilen matkasta ehkä vähän pienemmissä erissä jos siltä tuntuu. Se oli kokonaisuudessaan niin mahtava reissu etten tiedä mistä aloittaa. Oli makee kans ekana iltana Montrealissa olla iskän ja muutaman muun businessmiehen kanssa yli 40-kerroksisen pilvenpiirtäjän ylimmässä kerroksessa olevassa hienossa ravintolassa syömässä :)

Heti lauantaina perjantaisen kotiintulon jälkeen tuli mentyä baariin, ja ilta venyi aika myöhäiseksi. Sunnuntaina pelattiin vähän niin kuin tuplatreffeillä minigolfia ja käytiin kiinalaisessa ravintolassa syömässä. Maanantaina oli eka zumbatunti, ja se oli niin hiton hauskaa, etten malta odottaa ensi maanantaihin! Olen kyllä aika huonossa kunnossa, joten hiki vaan valui, mutta toisaalta jaksoin koko tunnin ajan tehdä kaikki liikkeet kunnolla. Ens viikolla on jo zumban lisäksi myös kuntonyrkkeilyä ja keskivartalotreeniä. Lisäksi ensi viikolla alkaa opiskelut. Huh, paljon kaikkea uutta...

Nyt taidan mennä viemään koirat lenkille. Illalla on tarkoitus mennä äidin luokse sen kunniaksi että Elvis täyttää 13, ja koska siellä menee kuitenkin useampi tunti, haluan viedä Seran ja Ponion vähän pidemmälle kävelemään niin, että ne sitten nukkuvat tyytyväisinä kun olen poissa.