Eilen tuli iloinen yllätys, eli ensi viikonloppuna on yhdet ylioppilasjuhlat, joihin menen Mikon & iskän kanssa! En ole nähnyt päivänsankaria moneen vuoteen, mutta nyt on taas kiva paikkailla sitäkin epäkohtaa. Ja pääsenpä taas laittautumaan (tosin eipä siinä kai mitään, sanoo turhamainen olento, joka on tälläkin hetkellä yhtä pynttäytynyt kuin olisi juhliin menossa, koska se pukeutuminen ja meikkaaminen ON VAAN NIIN KIVAA ;D).
Tänä aamuna heräsin klo 5.17 siihen, että normaaliin uneen alkoi sekoittua epämääräistä mölyä... Sitten se alkoi oikeasti häiritä sitä unta... Ja sitten avasin silmät ja huomasin, että kymmenen sentin päässä naamastani on kuolainen, melkein päätön lintu jota Ponio pureskelee innoissaan niin, että kuuluu jatkuva "kwik-kwik, kwik-kwik, kwik... Kwik... Kwik-kwik"... Ponio on jo oppinut, että vinkuleluja pureskelemalla saa ihmiset reagoimaan, ja heti kun se huomasi mun heränneen, se alkoi pomppia ympäriinsä ja tuli puremaan käsiä. Vetäydyin kuitenkin kokonaan peiton alle ja jatkoin uniani, koska tulin eilen venettä kunnostamasta vasta joskus varttia vaille yksitoista ja aloin sen jälkeen vielä kattoa telkkaria, eli en ollut nukkunut paljoa. Sanonpa siis taas kerran: ah tätä koirien kanssa elämisen ihanuutta ;)
No, fiilikset on ihan korkealla siitä huolimatta. Enää kaksi viikkoa ja yksi päivä siihen, että tulokset tulee ja saan tietää, minne menen opiskelemaan vai menenkö minnekään. Jännittää, mutta jännitys on nyt sellaisessa suvantovaiheessa... Se alkaa nousta sitten kun tulostenjulkistamispäivä lähenee... Ja nyt pääasia mielessä on se, että ylihuomenna on perjantai ja Mikko tulee kotiin. Saadaan olla koko viikonloppu yhdessä :) Mulla on jo mielessä, mitä ruokaa aion laittaa perjantaina. Illallisaika on vasta puoli kahdentoista maissa, mutta mitäpä sillä väliä, seuraavana päivänä saa kuitenkin nukkua suht pitkään.
Toronton ja Montrealin matka saattaakin olla jo heinäkuussa, mutta se riippuu nyt ihan siitä, miten iskän työkaverit Kanadassa asian parhaaksi näkevät. Muussa tapauksessa mennään elokuussa. Olen halunnut Kanadaan niin monta vuotta, että olen ihan täpinöissä. Ja tietysti on tosi rentouttavaa, kun tällä kertaa ei tarvitse lentokentällä turhia jonotella, pääsee loungeen, iskä tuntee paikat perilläkin ja kaikki on tosi helppoa ja mukavaa. Viime syksyn luksus-interraililla oikeastaan ainoa väsyttävä tekijä oli se, että piti itse ottaa kaikesta selvää ;)
Sunnuntaina Lady Jane lasketaan vesille, ja pääsen varmaan sitä todistamaan. Hassua sinänsä, että tämä on eka vuosi, kun olen paikalla oikeana ajankohtana.
